Kahnemanin keskeinen teesi on, että suuri osa ihmisen kognitiosta pyörii järjestelmällä 1 — nopea, automaattinen, kuvioperustainen ja systemaattisten vinoumien altis. Järjestelmä 2 — hidas, kallis, analyyttinen — on korjaaja, mutta se on kallis ja sitoutuu vain vastahakoisesti. Oppiminen on parhaimmillaan järjestelmän 2 toimintaa.
Tekoälyn aikakausi on luonut uuden epäonnistumistilan: järjestelmän 1 luottamus ilman järjestelmän 2 todennusta. LLM vastaa kolmessa sekunnissa; oppija hyväksyy, koska vastaus kuulostaa oikealta. Kahnemanin työ selittää täsmällisesti, miksi tämä vaikuttaa oppimiselta mutta ei ole sitä.
Flueran tekoälyvuorovaikutus on suunniteltu pakottamaan järjestelmän 2 sitoutuminen. Socratic Mode kysyy ennen vastaamista. Varmuusliukuri — arvioi 1–5 ennen kuin näet ratkaisun — on tietoinen metakognitiivinen interventio, joka nimeää tietosi muodon ennen kuin se joutuu koetukselle.